“Käsiongelmasi on pieni juttu. Ongelma on paljon isompi: hengityksesi ei toimi oikein.”
Nämä sanat kuulin urheilufysioterapeutilta, kun hakeuduin hänen vastaanotolleen käsivaivojeni takia. Mutta se, mitä hän sanoi seuraavaksi, pysäytti minut täysin:
“Olet urheilutermillä ylikunnossa.”
Se tuntui täysin absurdilta. Minulla ei ollut mitään urheilutaustaa. En ollut edes penkkiurheilija! Mutta nyt minulle puhuttiin ylikunnosta – tilasta, joka yhdistetään kovaa treenaaviin urheilijoihin.
Tämä on kolmiosaisen tarinani toinen osa. Ensimmäisessä osassa kerroin, kuinka hengitys petti ja ääni katosi, eikä kukaan tuntunut osaavan auttaa. Etsin vuosia vastauksia ja kokeilin kaikkea mahdollista, mutta ongelmani vain jatkuivat.
Tästä fysioterapeutin huoneesta alkoi matka, jota en ollut osannut odottaa ja voinut ikinä kuvitellakaan, mihin se minut johtaisi.
Jälkikäteen ajateltuna tämä on ollut monella tapaa ironista – tai oikeastaan aika huvittavaa. Minulla ei ollut mitään urheilutaustaa. En ollut koskaan ollut osa urheilumaailmaa. Ja sitten täysin sattumalta, päädyin fysioterapeutille, joka näki kehoni ylikuormitustilan ja puhui minulle urheilutermein.
Pian sen jälkeen oppilainani alkoi olla yhä enemmän eri urheilulajeja harrastavia, jotka kertoivat, että heidän valmentajansa puhuvat täsmälleen samoista asioista kuin minä – kehonhallinnasta, voimantuotosta ja hengityksestä osana suorituskykyä.
Hengitys ei ollutkaan vain ilmaa sisään ja ulos
Olin aina ajatellut ja oppinut, että hengityksen hallitseminen tarkoitti sen säätelyä: sisäänhengitykseen keskittymistä ja suurentamista, rauhallista ja huokaisutyylistä uloshengitystä.
Myös vallitsi käsitys, kuinka sisäänhengityksellä tuli tehdä reilusti töitä ilman saamiseksi sisään ja hengittää aina kulloisenkin opettajan mielestä oikeaan, johonkin tiettyyn paikkaan kehossa.
Mutta mitä enemmän aloin perehtyä fysiologiaan ja hermoston toimintaan, sitä enemmän näin ristiriitaisuuksia.
Ylikuormitustilani oli todellinen. Kun olin ensin vähentänyt töitä ja yrittänyt antaa itselleni aikaa palautua, tilanne paheni entisestään. Ajattelin, että voisin jäädä sairaslomalle viikoksi, mutta viikosta tuli kuukausia.
Keho alkoi tärisemään, ajatukset tuntuivat välillä laukkaavan hallitsemattomasti ja toisinaan taas matelevan etanan vauhtia. Nukkuminen ja nukahtaminen olivat painajaista. En silloin tiennyt, että kyse oli todellakin hermoston ylikuormituksesta ja sen yrityksestä tasapainottaa itseään.
Aluksi yritin suorittaa toipumistani – tehdä kaikki “oikein”, jotta voisin mahdollisimman pian palata normaaliin rytmiin. Mutta mitä enemmän yritin, sitä enemmän kehoni yritti antoi minulle selkeitä viestejä. En uskonut ja sain paniikkikohtauksen. Nyt oli pysähdyttävä oikeasti.
Kaiken tämän keskellä aloin kuitenkin oivaltaa hengityksen todellista merkitystä. Aloin omien ongelmieni myötä tutkia hengitystä syvemmin – en vain äänenkäytön kautta, vaan koko kehon näkökulmasta. Ahmin fysiologian ja psykologian kirjoja.
Autonomisen hermoston toiminta alkoi kiinnostaa minua erityisesti yhä enemmän, samoin lantionpohjan rooli hengityksessä ja sen vaikutus koko kehoon.
Olin jo aiemmin saanut vihjeitä sen merkityksestä, mutta nyt tajusin, että syvä hengitys ei tarkoittanut vain pallean liikettä – sen täytyi tapahtua lantionpohjasta asti. Ja mikä tärkeintä - lantionpohja tuli saada välillä rentoutettua.
Kokeilujen kautta eteenpäin
Aloin soveltaa uusia oivalluksiani käytännössä. Testasin erilaisia hengitysharjoituksia ja havainnoin niiden vaikutuksia – ei vain ääneeni, vaan myös jaksamiseeni, uniongelmiin, kipuihini ja keskittymiskykyyni.
Kuten aiemmin mainitsin - minulle oli aina opetettu, että sisäänhengitys on avain kaikkeen. Se oli se hengityksen “tärkein” osa, jota piti harjoitella ja syventää. Mutta mitä enemmän keskityin uloshengityksen virtaukseen, sitä enemmän huomasin, että sen vahvistaminen toi keholleni tasapainoa, niin henkisesti kuin fyysisestikin.
Tunsin suurta hämmennystä – ja samaan aikaan innostusta! Aloin huomata, että sisäänhengitys tapahtuu automaattisesti, eikä sitä tarvitse pakottaa. Kun uloshengitys toimii hallitusti ja vahvasti, sisäänhengitys seuraa luonnollisesti perässä. Ja mikä vaikutus tällä kaikella olikaan merkitävästi olooni!
Tämä oli alku lanseeraamani "aktiivihengitys" -termin kehittymiselle ja aktiivihengitystavan hahmottumiselle. Myöhemmin, kun aloin tutkia fysiologian teoriaa tarkemmin, ymmärsin, miksi tämä toimii.
Pieni muutos, valtava vaikutus – näin hengitykseni muuttui ja keho alkoi toimia oikein
Päädyin laulunopettajille tarkoitettuun anatomia- ja fysiologia-koulutukseen. En tiennyt, mitä odottaa, mutta koulutuksen edetessä koin aivoissani ilotulituksen - havahduin, että hengityksessäni oli vielä iso, ratkaisematon palanen.
Kurssin aikana nimittäin selvisi, että olin koko siihenastisen elämäni ollut suuhengittäjä – ja laulaminen oli todennäköisesti pahentanut asiaa.
Ajatus pysäytti. Olin laulanut koko elämäni, ohjannut muita hengittämään ja kuvitellut, että tiesin, miten hengitys toimii. Mutta nyt ymmärsin, että suuhengitykseni oli vaikuttanut kehoni toimintaan paljon enemmän kuin olin kuvitellut.
Sinä päivän jälkeen muutin jotain pientä, mutta merkittävää: suljin suuni. Kirjaimellisesti.
Siitä päivätä lähtien olen hengittänyt nenän kautta aina, kun se on mahdollista. Suu on auki vain puhuessani, laulaessani, syödessäni ja voimakkaassa rasituksessa.
Jo seuraavana päivänä huomasin muutoksen! Ensimmäistä kertaa elämässäni tuntui kuin hengitykseni olisi rauhoittunut itsestään. En joutunut pakottamaan mitään, en keskittymään siihen tietoisesti. Elämä tuntui muutenkin jotenkin rauhallisemmalta – vain siksi, että hengitys hidastui luonnollisesti siirryttyäni nenähengitykseen.
Seuraavina viikkoina tunsin itseni levollisemmaksi kuin koskaan ennen. Ajatukseni kirkastuivat, kehoni tuntui vakaammalta ja mieleni oli tasapainoisempi. En ollut osannut kuvitella, että näinkin yksinkertainen muutos voisi vaikuttaa koko olemiseeni näin syvällisesti!.
Samalla minussa heräsi entistä suurempi nälkä. Jos näin pienellä muutoksella oli näin valtava vaikutus, mitä muuta en vielä ymmärtänyt hengityksestä?
Tästä janosta syntyi päätös hakeutua hengitysohjaajakoulutuksiin. Halusin tietää lisää!
Kun hengitysohjaajakoulutus antoi paljon – mutta jokin yhä puuttui
Osallistuin kahteen hengitysohjaajakoulutukseen: Hoitava Hengitys ja Oxygen Advantage. Ne tarjosivat runsaasti uutta tietoa, erityisesti hengityksen biokemiasta ja sen vaikutuksesta elimistön toimintaan. Opin hengityksen syventämisestä, hiilidioksidinsietokyvyn parantamisesta ja monista hyödyllisistä harjoituksista – mutta huomasin pian, että yksi keskeinen palanen puuttui.
Hengitysohjaajakoulutuksissa käsiteltiin hengityksen säätelyä ja kehon biokemiallista tasapainoa, mutta hengityksen koordinaatiosta puhuttiin vain vähän – siitä, miten hengityslihasten tulisi toimia liikkeessä, äänenkäytössä ja erilaisissa rasitustilanteissa.
Myös kielen merkitys avautui minulle koulutuksissa uudella tavalla ja ymmärsin myös sen yhteyden purenta- ja artikulaatio-ongelmiini. Samalla kohtasin taas mielenkiintoisen kysymyksen: miten sulkijalihakset kasvoissa ja lantionpohjassa liittyvät toisiinsa? Taas oli syventymisen aika tähän aiheeseen.
Tajusin vähitellen, ettei kummankaan koulutuksen sisältö vastaa kaikkiin itselläni aiemmin olleisiin kysymyksiin ja ongelmiin. Aloin hahmottaa, että halusin tuoda esiin kokonaisuuden – kaiken sen, mitä olin itse kehossani oivaltanut.
Tästä syntyi ajatus hengitysvalmennusmenetelmästä, joka yhdistäisi kaiken siihenastisen osaamiseni. 👉 Haluatko lukea lisää hengityskoordinaatiosta?
Lue siinä tapauksessa myös tämä blogiteksti: Mitä on hengityskoordinaatio ja miksi se on tärkeää?
Ensimmäinen urheilija-asiakas – sattuma, joka muutti kaiken
En ollut koskaan kuvitellut valmentavani urheilijoita. Tarkoitukseni oli ohjata ja opettaa omasta hyvinvoinnistaan kiinnostuneita - itseni kaltaisia ihmisiä - sekä lauluoppilaitani. Mutta sitten tapahtui jotain, mitä en olisi osannut odottaa – ja se muutti kaiken.
Eräänä päivänä sain soiton eräältä hiihtäjältä, joka kaipasi apua hengitysongelmiinsa. Hän oli itse asiassa yrittänyt tavoittaa toista Hoitava Hengitys-ohjaajaa, mutta jostain syystä puhelu päätyi minulle – sattuma, joka käynnisti uuden suunnan urallani.
Hän kertoi ongelmistaan ja päätin kokeilla, voisinko auttaa häntä. Olinhan kauan sitten kuullut Leena Koskisen, Voice Massage -terapian kehittäjän, kertovan, kuinka hän auttoi huippu-urheilijoita hengitysongelmissaan.
Lisäksi olin käynyt vuosien varrella keskusteluja aiheeseen liittyen muun muassa verkostossani olevan fysiologiaan erikoistuneen lääkärin kanssa, ja ne olivat saaneet minut miettimään, kuinka paljon urheilijat todella tarvitsivat hengitystekniikkaansa apua – ja että minulla voisi olla tietoa, jota jakaa.
Aloitimme hiihtäjän kanssa yhteistyön. Jo ensimmäisessä tapaamisessa huomasin selvästi sen, mitä olin jo alkanut epäillä: urheilijat eivät saaneet hengitysohjausta, joka oikeasti tukisi heidän suorituskykyään.
Tämä kokemus vei minut uudelle polulle. Oivalsin, että urheilijat ja laulajat ovat itse asiassa hyvin lähellä toisiaan: molemmat suoriutuvat kehollisesti vaativasta tilanteesta, jossa tarvitaan keskittymistä, kehon ja mielen hallintaa, paineensietokykyä ja optimaalista hengitystä. Urheilijat ovat myös esiintyjiä laulajien lailla – vain eri lavalla ja erilaisessa kontekstissa.
Mikä itselleni tuntui kaikista merkityksellisimmältä, oli se, että voisin auttaa itseään parhaaksi timantiksi hiovia ihmisiä vielä puuttuvalla palasella – ja samalla auttaa heitä voimaan paremmin. Hengityksen avulla he voisivat itse vapauttaa kehonsa, lisätä siten hallinnantunnetta suorituksiinsa ja saada työkaluja, joiden avulla he voivat saavuttaa uudenlaisen yhteyden kehoonsa ja mieleensä.
Tämä kokemus sai minut haluamaan ymmärtää hengityksen ja suorituskyvyn yhteyttä taas entistäkin syvällisemmin – ja sysäsi liikkeelle kehitysprosessin, joka johti lopulta oman hengitysvalmennusmenetelmäni syntyyn.
👉 Olen toisessa blogitekstissä kirjoittanut myös lisää
"Oikean hengityksen merkityksestä urheilijalle – miksi se vaikuttaa suoritukseen enemmän kuin luuletkaan?" Käy lukemassa!
Mitä hengitysohjauksista puuttui – ja miten täytin aukon?
Tajusin, että olemassa olevista hengitysohjausmenetelmistä puuttui omasta mielestäni kriittisiä elementejä. Minulle ei riittänyt lepohengitysharjoitusten ohjaaminen. Halusin ymmärtää ja oivalluttaa valmennettavia, miten hengitys toimii liikkeessä, rasituksessa ja suorituskykyä vaativissa tilanteissa.
Aloin ohjata asiakkaaseni tuleville urheilijoille lepo- ja aktiivihengitystä, joita opetin lauluoppilailleni. Näin, että eri hengitystavat kuuluvat eri aktiivisuustasoille ja että hengityslihasten koordinoitu käyttö on ratkaisevaa. Hengittäminen ei ole samanlaista levossa ja aktiivisuuden aikana – ja juuri tämän oivaltaminen tekee hengityksestä toimivan työkalun suorituskyvyn kehittämisessä.
Kun perehdyin yhä syvemmälle urheilijoiden hengitykseen, ymmärsin, että maksimihengitys on vielä kolmas, olennainen osa-alue, joka tulee opettaa. Vaikka lepo- ja aktiivihengityksen hallitseminen on avain tehokkaaseen hengitykseen, urheilijat tarvitsevat myös maksimihengitystavan.
Maksimihengitys on oikea hengitystapa silloin, kun keho käy äärirajoilla ja tarvitsee maksimaalisen hapenoton sekä hengityslihasten tehokkaan käytön. Maksimihengitys ei ole vain “syvä ja suuri sisäänhengitys”.
Tästä oivalluksesta syntyi yksi OxyGoal®-valmennuksen peruspilareista: kolmen hengitystavan (lepo-, aktiivi- ja maksimihengitys) opettaminen ja niiden oikean ajoituksen ymmärtäminen.
Myös perinteisen sisäänhengityksen korostamisen sijaan uloshengityksen vahvistaminen sekä oikean sisäänhengitettävän ilmamäärän tunnistaminen kussakin aktiivisuustilanteessa olivat mielestäni ratkaisevan tärkeitä taitoja urheilijoille.
Näin syntyi OxyGoal®-valmennusmenetelmä.
Kun aloin soveltaa näitä käytännön valmennustyössäni, sain yhä uudestaan saman reaktion urheilijoilta, joka toistuu vielä tänä päivänäkin:
““Miksei tätä ole opetettu minulle aiemmin?” "Miksi kukaan ei puhu tästä?"
👉 Voit tutustua OxyGoal® -hengitysvalmennusmenetelmään ja valmennuksiin täällä.
Oikea hengitystekniikka ja kolme hengitystapaa – avaimet suorituskyvyn hallintaan
Hengityksen merkitys urheilussa on yhä aliarvostettua ja tarve syvällisemmälle ymmärrykselle on suuri. Tiesin, että hengitystä oli mahdollista valmentaa aivan uudella tavalla – ja että sillä voisi olla merkittävä vaikutus suorituskykyyn, palautumiseen ja myös mielenhallintaan. Aloin taas pohtimaan asioita syvemmin:
Miten on mahdollista, että hengitys – yksi kehomme perustavanlaatuisimmista toiminnoista – on jäänyt näin vähälle huomiolle suorituskyvyn kehittämisessä?
Miksi moni urheilija kokee, että heille ei ole koskaan opetettu hengityksen todellista merkitystä?
Ja ennen kaikkea: miten hengityksen valmentaminen OxyGoal®-lähestymistavan avulla voisi muuttaa koko käsityksen hengityksen ja hengitysvalmennuksen vaikutuksista suorituskykyyn, palautumiseen ja mielenhallintaan?
👉 Seuraavassa, tarinani kolmannessa osassa kerron, kuinka OxyGoal® -hengitysvalmennus kehittyi edelleen – miten lähdin tutkimaan sitä syvemmin ja tein yhteistyötä urheilijoiden ja asiantuntijoiden kanssa.
📌 Haluatko kuulla lisää hengityksen merkityksestä suorituskyvyssä ja palautumisessa? Ota yhteyttä tai jätä kommentti tähän blogiin! 👉 Kerron seuraavassa osassa myös meneillään olevasta kirjaprojektistani!
👉 Lisäksi kerron äänihuulisalpauksesta, johon aloin perehtymään, sillä en ollut koskaan aiemmin kuullut koko termistä ja oletin sen liittyvän äänihuuliin ja laulamiseen – kuten moni muukin. Mistä kuitenkin oli kyse? Se selviää seuraavassa blogitekstissä, joka ilmestyy viikon kuluttua.
Comments